Lagunillasin kaupunginosa on Málagan taidekentän todellinen sydän.

Vaikka kaupunginvaltuusto on tehnyt suuren ja vaikuttavan show'tanssin taidekaupunginosastaan SoHosta, ironisesti vielä keskeisemmällä paikalla sijaitsee kaupunginosa, jonka pysähtynyt uudelleenkehitys ja sitä seurannut hylkääminen on synnyttänyt todellista katutaidetta. Kaupunginosa sijaitsee välittömästi upean Plaza de la Mercedin itäpuolella. Katu, joka kulkee La Mercedin gastro-kauppahallin ja Picasson syntymäkodin välissä, johtaa sinut pienten kujien sokkeloon, jotka kiemurtelevat pientä mäenrinnettä ylös, paikallisesti tunnettuna Las Lagunillasina. Se ei voisi olla keskeisemmällä paikalla, mutta et löydä sieltä mitään ketjuliikkeitä, ravintolafranchiseja, julkisesti rahoitettuja museoita tai itse asiassa julkisesti rahoitettuja mitään, paitsi naamattomia sosiaalitaloja. Tämä keskeinen asuinalue oli suunniteltu mittavaan uudelleenkehitykseen, koska se oli rappeutunut ja kurja. Joitakin uusia rakennuksia nousi, joitakin uudistettiin ja sitten projekti pysähtyi käsittämättömästi. Kymmenet rakennukset ovat tyhjiä tai purettu ja tontit jääneet autioiksi. Rappeutuminen ja rapistuminen ovat ympärillä. Siellä olevat kaupat palvelevat paikallisia tarpeita vanhoista nuhruisista perheomistajien liiketiloista. Yhteisö on tiivis ja työväenluokkainen. Se on hätkähdyttävä vastakohta vanhan kaupungin kiillolle ja kerran synkälle SoHo-alueelle.


Jotkut vuodet sitten kyllästyneinä rappeutumiseen paikalliset taiteilijat ja sosiaaliset aktivistit perustivat kaksi yhdistystä, jotka pyrkivät edistämään taiteellista toimintaa keinona keskittää nuoria ja luoda positiivista naapuruston toimintaa. Tuloksena oli yhteinen koripallokenttä ja aukio, Plaza Esperanza, ja yhdistys nimeltä 'El futuro es muy Grease'. Tulevaisuus on hyvin Grease. Tämä koostui liitutaulusta ja kyltistä hiljattaisesta musikaalin teatteriesityksestä, jossa Concha Rodriguez kirjoittaisi päivittäin iskulauseita yrittäen inspiroida paikallisia parantamaan päivittäistä tilannettaan. Tästä levisi sattumanvarainen koristelu hylätyille tonteille ja julkisivuille sekä muille rakennuksille keskittyen. Taiteilijat muualta Espanjasta sekä paikalliset ovat osallistuneet.

Nyt siellä on monikulttuurinen tila, El Polivalente, erilaisia taiteilijoiden studioita, flamencokulttuurikeskus ja yhteisöpyöräkorjaamo. Kaikki tämä on yhteisöstä ja täysin kunnallisen järjestelmän ulkopuolella. Muutama kaupungin kortteli on kirkas ja fantastisilla seinämaalauksilla. Teemat vaihtelevat fantasista, paikallisten flamencohahmojen kautta suoriin poliittisiin lausuntoihin, jotka valittavat turismista johtuvasta porvaristumisesta. Mielenkiintoista on, että mikä muuten voisi olla pelottavasti synkkä naapurusto, kuhisee elämää ja värejä, ja paikalliset saavat siitä suurta ylpeyttä ja positiivisuutta. Nuorempia, trendikkäämpiä turisteja nähdään tutkimassa tätä täysin julkistamatonta ilmiötä, mutta on yllättävää, kuinka harvat ihmiset saavat tietää Malagan suurimmasta ilmaisesta näytöksestä, vain muutamien metrien päässä kaupungin vilkkaimmasta turistisesta aukiosta. Anna näiden kuvien herkutella ruokahaluasi ja varmista, että vierailet, kiertelät ympäriinsä, siemaillet olutta hiljaisessa nuhruisessa naapuruston baarissa, niin lähellä, mutta niin kaukana kulutusturismista, joka pauhaa nurkan takana. Ehdottomasti Málagan parhaiten varjeltu salaisuus.